Ihanaa! Viikonloppu alkaa. Jesse on ihme kyllä tänään kotona ja Joonaskin tuli just ovesta sisään. Ollaan vuokrattu 2 leffaa ja popcornia. Vietetään taas yks ilta kolmistaa ku äiti ja isä läht joihinki juhliin. Koulu on alkanu hyvin, ja opiskelu sujuu moitteettomasti. Kaveritkin on pysyny samoina ja eilen olin Jessen sekä parin muun kamun kanssa kaupungilla.

Oon käyny useeseen otteeseen nyt lenkillä juoksemassa, miten hyvältä voikaan tuntua kun hiki tippuu otsaa pitkin, paras hetki on kuitenkin suihku.

Joonaksenkin koulu on alkanu hyvissä merkeissä, pääsen aina välillä sen kevarin kyydissä koululle. Jesse taas joutuu käyttämään polkupyörää (ellei sen mopo joskus käynnisty...se on aika romuna)

Kävin pari päivää sitten taas parturissa, hiukset on taas lyhyet, ettei mee urheillessa silmille/muuten häiritse. Värjäsinkin hieman tummemmiks....

Heräsin tänä aamuna ku Roona mauku kova äänisesti, vieläkin on arvotus minkä takia mutta äsken se näytti syövän hyvällä ruokahalulla keittiössä, missä sen ruokakupit tällä hetkellä on. Meijän perheessä äiti herää aina ensimmäisenä töihin, sen jälkeen isä sekä minä. Jesse ja Joonas kuorsaa yleensä johonkin lähelle kahtatoista.

Kaikki te jotka, ette vielä harrasta mitään tai kaipaisitte elämäänne hauskaa harrastusta, niin menkää spinningiin! Se on aivan mahtava harrastus oon käyny jo 2kk n. 2-3 kertaa viikossa. Omassa ryhmässäni käy todella mukavia tyyppejä, ja tunnin aikana kaikki keskityvät täysillä omaan itseensä joten ei tarvitse koskaan miettii mitään: "Miltä mä näytän" tai "mitä noi musta ajattelee" Tämän sanon siksi koska eräs hyvä ystäväni ei suoraan sanottuna pysty tekemään mitään ajattelematta näin ja se on omasta mielestäni todella harmillista:( Tuollainen ajattelutapa vie ihan sairaasti omasta mielestäni energiaa ja elämäniloo pois....

 

Tänään olin kamun kanssa kaupungilla syötiin suklaajäätelöt ja kierreltiin kaupassa, koska kamun piti löytää itselleen uudet farkut. En tajua minkä takia jotkut ihmiset jotka ovat kooltaan S tai XS (tai luulevat olevansa) on pakko ottaa juuri näitä kokoja. Kamun meinaa kuolla jos huomaa, että koko M on juuri sopiva hänen päällään, koska hänen vaatteidensa on pakko olla XS:ssää. On inhottavaa katsoa kun kamu ei pysty istumaan farkuissaan ja hivelee koko ajan vyötärön kohtaa... Itse olen aika pienikokoinen, mutta ei tulisi mieleenkään ostaa sellaisia vaatteiita jotka kiristäisivät niin, että jäljet jäisivät. Mitä järkeä on suoraan sanottuna miettiä vaatteiden kokoa? Pääasia että iissä on mukava olla.

Joonas haki mut kevarillaan kotiin, ettei tarvinnu odottaa äidin tuloo töistä. Tein ruokaa ja syötyäni juttelin tunnin serkun kanssa kännykässä. Illalla kateltiin isän ja veljien kanssa yks vanha leffa videolta. Äiti ei oo koskaa välittäny paljoo elokuvista, itseasiassa se on koko televisiotakin vastaan :D

Olin tänään Joonaksen kanssa pitsalla, isoveli kun saa aina sopivasti pitäjältä alennusta. Juteltiin musiikista ja elokuvista sekä koulun alkamisesta. Vaikka minulla on toinenkin veli, Jesse joka on kaksoseni, olen oikeastaan paljon enemmän samanlainen kuin Joonas. Kuuntelemme samanlaista musiikkia ja olemme molemmat hieman rauhallisempia tyyppejä. Jesse on aina menossa milloin minnekkin, sillä on paljon kavereita.

Tullessamme Joonaksen kanssa kotiin Jesse oli kavereittensa kanssa keittiössä pelaamassa korttia. Sen kaverit on meijän koulusta ja mä tunnen ne oikeestaan yhtä hyvin kuin Jesse. Joonas painui omaan huoneeseensa kun mä Jessen ja sen kavereitten pyynnöstä pelasin yhen erän ristiässää.

Avattuani huoneeni oven, sen raosta syöksyi musta karvapallo. Olin vahingossa unohtanu Roonan huoneeseeni. Roona on meidän perheen vanha rouva, se on ollu meillä kenties vaikka kuinka kauan. Vanha maatiaiskissa, jonka haimme pentuna mummulasta. Mun huoneeni on aika pieni, mutta paras puoli siinä on, että se on kokonaan mun. Jesse ja Joonas kun joutuvat jakamaan omansa keskenään. Lapsena kun me ei viä asuttu omakotitalossa mulla ja Jessellä oli aina yhteinen huone, se oli sitä aikaa viä kun äidillä oli taipumus tehdä meistä kummastakin "saman näköisiä"

Koulu alkaa pian joten oon päättäny levätä nää viimeset lomapäivät kunnolla. Viimenen vuosi yläastettakin alkaa, joten aion opiskella ahkerasti. Mulla ei oo tietookaan mihin mä haluan tehdä yläasteen jälkeen. Mulla ei ees oo ollu koskaan minkäänlaista unelma ammattiakaan. Tiedän vain, että äiti haluis mun menevän lukioon niinku Joonaskin meni. Plääh... en jaksais ny tota opiskeluu jankata. Jessen kaverit lähti just ja äiti tuli äskettäin töistä ja valitti just mulle kuinka keittiö on sotkussa. Mä karjasin sille, että se on Jesse ja sen kaverit jos joku tässä paikassa sotkee. Se näytti ymmärtävän ja anto asian olla.

Mä oon nyt huoneessani kannettavalla, täällä mä saan olla aina rauhassa, vaikka Joonaksen ja Jessen huoneesta raikuva musiikki kuuluu tännekkin >:( Roona nukkuu nyt mun sängyllä, mustana pallona. . Mä sain isältä sen vanhan kannettavan koska se osti uuden, kirjottamisesta mä oon aina pitänykkin (vaikken mikään hyvä siinä olekkaan) mutta blogin pitäminen on mulle aika uutta puuhaa, kuitenkin näin ekan kirjustuksen jälkeen tää tuntuu ihan mukavalta hommalta:)